keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Helsingistä on kehittynyt fantastinen pyöräilykaupunki!

Helsinki on vihdoin tehnyt sen. Pyöräilijät on otettu hienosti huomioon kaupunkisuunnittelussa!

Lomailin Helsingissä heinäkuussa ja sain tilaisuuden ihastella kaupungin uutta ja raikasta tarjontaa pyöräilijöille. Löysin tarkkaan harkittuja yksityiskohtia, turvallisuutta parantavia ratkaisuja ja jopa design-pyöräteitä.

Aloitetaan katsaus läheltä kotikulmiani, Nordenskiöldinkadulta. Tässä risteyksessä on pyöräilijälle jätetty kaikki vaihtoehdot auki - voi ajaa vilkkaan kiertoliittymän läpi autojen seassa tai hypätä jalkakäytävälle. Ei ole holhoavia maalauksia tai muita ärsyttäviä viittoja - vapaus on hyvä asia!



Nordenskiöldinkadun uusi pyöräkaista

Jatketaan yhdelle Helsingin pääväylistä, Mannerheimintielle. Tiestä on tehty todellinen pyöräilijöiden keidas - kekseliäitä ratkaisuja meidän fillaristien iloksi ja vain meitä varten!

Seuraavassa kuvassa näkyy, kuinka maastopyöräilijöitä hemmotellaan omalla sorapätkällä. Harvassa kaupungissa on kuntomaastopyöräilijät otettu näin hyvin huomioon. Kapearenkaisille maantiepyörille tarjotaan avokätisesti Manskun bussikaistaa, ja vielä vastavirtaan. Olin erittäin otettu nähtyäni tämän tienpätkän, hyvä Helsinki!

Mannerheimintie Finlandia-talon kohdalla, täyttä soraa

Mannerheimintie, hienompaa upottavaa hiekkaa vaihtelun vuoksi
 
On myös erityisen anteliasta vapauttaa pyöräilijöille Mannerheimintien vilkkaita autokaistoja - harvinaista herkkua! Onneksi tätäkään estettä ei ole turhaan merkitty - emmehän pyöräilijät ole aivan idiootteja, ei meitä tarvitse holhota.

Mannerheimintie keskellä päivää ja heinäkuuta
Lintsin kulmalla kaupunki on ajatellut jopa uupuneita pyöräilijöitä asettamalla lepotuen pyörätielle - tähän on hyvä nojata ja pohdiskella miten ylittäisi risteyksen. Kaupunki on ollut etevä säästämään maalauksissa. Hyvä näin, jää rahaa tärkeämpiin kohteisiin.

Helsinginkatu, Lintsin risteys
Musiikkitalon ympäristössä yhdistyvät maailmanluokan design ja insinööritaidot pyöräteiden suunnittelussa. Talon edessä on taas hienosti onnistuttu loihtimaan pieni visailu pyöräilijälle - mikä kaista? Vasemmanpuoleinen kivetetty, keskimmäinen kivetetty vai oikeanpuolimmainen asfalttitie? Missä muussa kaupungissa saa aivojumppaa työmatkan aikana, ja aivan ilmaiseksi? Hyvä Helsinki!

Musiikkitalon edusta

Baana on Helsingin ylpeys, ja syystäkin. Se on pyöräteiden aatelia, en ole törmännyt yhtä loistokkaasti suunniteltuun pyörätiehen missään muualla Euroopassa. Turvallisuuskin on viety huipputasolle katkaisemalla pyörätie ennen pimeää risteystä. Pyörätietä ei ole tumpattu millä tahansa aidalla vaan hienoilla design-betoniporsailla! Baanasta täytyy tehdä vientituote, Helsinki näyttää mallia!

Laskeutuminen Baanalle

Kaupunkisuunnittelussa on otettu fiksusti huomioon myös eri alueiden henki. Esim. nuorten, taiteilijoiden ja muuten vain tyylikkäiden ihmisten Kallio-Hakaniemi-kaupunginosaan ei ole tehty ollenkaan pyöräteitä rikkomaan suvaitsevaa ilmapiiriä. On sanomattakin selvää, että tässä osassa kaupunkia pyörien, jalankulkijoiden ja autojen tulee kulkea sulassa sovussa ja ilman turhia kielto- tai opastekylttejä. Helsinki on rento!

Hakaniemi, Hämeentien ylitys
Helsinki on vitsi. Oikeasti.

Tässä kuva siitä, miten asiat pitäisi tehdä.
Gammel Kongevej, Kööpenhamina

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Rullaluistelijat mun kaistalla

Rullaluistelu on jälleen suosittua Kööpenhaminassa. Edellinen piikki taisi olla 2000-luvun alussa, ainakin Suomessa. Muistan hankkineeni luistimet kauniina kesänä 2001, nyt ne lepäävät jossain kaapin syvänteissä.

Uusi liikuntamuoto, hyvä juttu, eikö? Kyllä, mutta...ne luistelevat pyörätiellä!
Rullaluistelijat sahaavat eteenpäin käyttäen 1,5 metriä pyöräkaistan leveydestä. Nopeus on yleensä matelevan pyöräilijän tasolla, rinta rinnan nopean juoksijan kanssa. Ohittaminen ilman kellonsoittoa tai huutelua (en käytä kelloa) on mahdotonta.

Omista luistelukokemuksistani muistan, että sileä ja kova tienpinta on must. Kesäiset tienkaivuutyöt ja kuopat tappavat nautinnon tai pakottavat tekemään salamannopeita väistöliikkeitä, yleensä autotien puolelle. Eli rullaluistelijat kuuluvat luonnollisesti pyörätielle.

Optimaalinen ratkaisu olisi  kaksikaistainen pyörätie, yksi nopeille menijöille (minulle tietenkin) ja toinen hitaille pyöräilijöille ja luisteilijoille. Taitaa olla utopiaa, joissain kaupungeissa yhden pyörätien rakentaminen kestää 20 vuotta (Helsinkiläiset: saatiin yksi baana kasaan, wuhuu!).

Pyörälijänä tämä täytyy kai vain hyväksyä. Onneksi rullaluistelijat laittavat hokkarit naulaan viimeistään syyskuussa. Saan nauttia silloin omasta kaistastani, sateella ja myrskyllä, aivan rauhassa.


Rullaluistelukulkue lähdössä perjantai-iltana. Kaljaa mukana tietenkin.