Rullaluistelijat mun kaistalla

Rullaluistelu on jälleen suosittua Kööpenhaminassa. Edellinen piikki taisi olla 2000-luvun alussa, ainakin Suomessa. Muistan hankkineeni luistimet kauniina kesänä 2001, nyt ne lepäävät jossain kaapin syvänteissä.

Uusi liikuntamuoto, hyvä juttu, eikö? Kyllä, mutta...ne luistelevat pyörätiellä!
Rullaluistelijat sahaavat eteenpäin käyttäen 1,5 metriä pyöräkaistan leveydestä. Nopeus on yleensä matelevan pyöräilijän tasolla, rinta rinnan nopean juoksijan kanssa. Ohittaminen ilman kellonsoittoa tai huutelua (en käytä kelloa) on mahdotonta.

Omista luistelukokemuksistani muistan, että sileä ja kova tienpinta on must. Kesäiset tienkaivuutyöt ja kuopat tappavat nautinnon tai pakottavat tekemään salamannopeita väistöliikkeitä, yleensä autotien puolelle. Eli rullaluistelijat kuuluvat luonnollisesti pyörätielle.

Optimaalinen ratkaisu olisi  kaksikaistainen pyörätie, yksi nopeille menijöille (minulle tietenkin) ja toinen hitaille pyöräilijöille ja luisteilijoille. Taitaa olla utopiaa, joissain kaupungeissa yhden pyörätien rakentaminen kestää 20 vuotta (Helsinkiläiset: saatiin yksi baana kasaan, wuhuu!).

Pyörälijänä tämä täytyy kai vain hyväksyä. Onneksi rullaluistelijat laittavat hokkarit naulaan viimeistään syyskuussa. Saan nauttia silloin omasta kaistastani, sateella ja myrskyllä, aivan rauhassa.

Rullaluistelukulkue lähdössä perjantai-iltana. Kaljaa mukana tietenkin.

Mahtavaa maantiepyöräilyä Pohjois-Sjællandilla

En voi olla hehkuttamatta maantiepyöräilyelämyksiäni Sjællandin saarella ja erityisesti Pohjois-Sjællandilla. Upea paikka kesällä!

Minun on aloitettava kertomalla pari enemmän tai vähemmän pyöräilyrelevanttia faktaa tästä saaresta ja sen pohjoisosasta.
Tanskan varallisuus on keskittynyt Kööpenhaminan pohjoispuolelle ja äveriäimmät asuvat rantakaistaleella Köpiksen ja Helsingörin välillä, lempinimeltään "Whiskey Belt". Miksi tämä on positiivista pyöräilyn kannalta?

Jossain vaiheessa alkaa aina tehdä mieli jätskiä

No taloja (linnoja) riittää silmänkantamattomiin, tiet ovat loistavassa kunnossa ja mahtavia taukopaikkoja löytyy parin kilometrin välein. Hevosia, hyvin hoidettuja tiloja...

Tauolla voi nauttia sunnuntaijatsista Rungstedissa

Pyöräilyinfra on muutenkin best in class. Usein leveitä (1-1,5m) pientareita, päällysteenä sileää asfalttia, hyvä viitoitus.

Positiivista, ainakin joidenkin mielestä, on myös se, että saari on hyvin tasainen. Pohjoisessa on joitakin kumpuja, mikä tarjoaa ainakin pientä vaihtelua. Jos haluaa aivan flättiä maastoa, kannattaa suunnata Köpiksen eteläpuolen niityille.

Hyvät pyöräilyolosuhteet houkuttelevat muitakin, mikä on enimmäkseen positiivinen asia. Ei tarvitse pelata rengasrikkoa - kanssapyöräilijät auttavat - aina ei tarvitse edes vinkata apua! Olin kerran vain tauolla, syömässä suklaapatukkaa, ja eräs ohiajava herrasmies hidasti ja kysyi, onko kaikki hyvin ja tarvitsenko jotain? Sitten toivoteltiin hyvää matkaa - kohteliasta!

Ei hassumpi paikka renkaanvaihtoon, ilta-aurinko ja mukavat maalaismaisemat

Kanssapyöräilijät auttavat myös taistelemaan tuulta vastaan. Kun ajan rantatietä Helsingöriin viikonloppuna, voin olla varma, että joku draftaa minua vähän aikaa tai saan itse mahdollisuuden hyökätä hyvävauhtisen porukan perään - ja nauttia imusta!

Tuuli. Se on Sjællandin miinuspuoli. Jos lähden pidemmälle pyörälenkille, tarkistan aina tuulen suunnan ja nopeuden. Vaikka myötätuuli on kuinka mukava alussa ja poispäin kaupungista - se ei käänny - sinä käännyt ja joudut taistelemaan sitä vastaan. Yritän välttää rannikolla ajamista vastatuulessa. Kovassa tuulessa kauniitkaan maisemat eivät auta, ainoa keino on purra hammasta ja kyyristyä alemmaksi (tai päästä hyvän porukan peesiin).

Tänne asti kaikki meni vaivattomasti - sama takaisin 10 m/s vastatuulessa

Uskomattoman kauniit asuinalueet, rantabulevardi ja ne pyörätiet...ahh. Voin suositella kaikille!

Kalalounas Gillelejessa, saaren pohjoisin kylä

Kauniita venesatamia

Oma piknik (Magnum, Mars ja Faxe Kondi)

Bike Commuter koeajaa - Christiania Bike

Toimittaja istuu itse laatikossa

 Nyt sitä on vihdoin kokeiltu. Erityisen tanskalaista kulkupeliä - Christiania Bike -tavarankuljetuspyörää!

Christiania Bike on se alkuperäinen tanskalainen tavarapyörä, jonka juuret ulottuvat 1970-luvulle ja autottomaan Christianian "vapaakaupunkiin" (Kööpenhaminan rajojen sisäpuolella oleva kummallinen itsehallintoalue). Vuonna 1984 pyöräpaja sai liikkeelle ensimmäisen tavarapyörän, jonka ensisijainen tarkoitus oli olla perhepyörä, toisin sanoen lastenkuljetuspeli. Lasten liikuttelu on vieläkin Christiania Biken pääkäyttötarkoitus.

Yleisen harhaluulon vastaisesti pyöriä ei tuoteta enää Christianiassa vaan paja siirrettiin Bornholmin saarelle vuonna 1990.

Minkälaiset tuntemukset jäivät koeajosta? Siitä seuraavassa.

Sisätilat *****

Ennen kuin ajoin kyseistä yksilöä, sen kyydissä matkasi samaan aikaan nainen, grilli, lava olutta ja kaksi kassia ruokaa. Valmistajan mukaan pyörä kantaa 100 kg tavaraa. En epäile yhtään! Olen nähnyt vaikka minkälaista rakennelmaa pyörän päällä, riemukaari ja täysi äänentoistojärjestelmä olohuoneenkaiuttimilla, muutamia mainitakseni.

Avustavan toimittajan vuoro kokeilla pelkääjän paikkaa

Tyyli **(***)

Täysin kustomoitavissa, joten tyylitähtiä voi ansaita vaikka kuinka paljon - vain mielikuvitus ja pyöräsepäntaidot ovat rajana!
Perusmalli on tosin hieman tylsähkön näköinen. Huomaa Suomen lippu kyljessä!

Ajo-ominaisuudet ****

Pyörällä on yllättävän mukava ajaa ja se nieli puiston ruohokentän epätasaisuudet erinomaisesti. Pyörä on myös erittäin ketterä. Ylämäkiominaisuuksia en päässyt kokeilemaan, koeajolenkki sijoittui tasaiseen puistomaastoon, piknikseurueita väistellen kuin keiloja koeajoradalla.

Mukiteline ohjaustankoon on ehdoton lisävaruste - aamukahvi mukaan lähileipomosta!

Nopeus **

Pyörän omapaino on 35-40 kg riippuen mallista. Huippunopeus jäi mittaamatta, mutta oletettavasti Christiania Bike ei nappaa täysiä pisteitä tästä osa-alueesta.

Hinta *

Pyörällä on hintaa. Alkaen hinta on noin 1400 euroa ja kuomulliset paremmin varustellut mallit maksavat yli 2000 euroa.

Yleisarvosana ****

Lyhyen ajolenkin ja piknikillä tehtyjen haastattelujen perusteella Christiania Bikea voi ehdottomasti suositella, jos on tarvetta kuljettaa lapsia tarhaan/kouluun tai pientä määrää tavaraa (vihreästi). Suosittu käyttötarkoitus koeajotilaisuudessa oli kahden naisen kuljettaminen 400 metrin päähän piknikalueesta yleiseen vessaan.

Suurin miinus on pyörän koko, pääasiassa leveys. Mahtuuko Bulevardin pyöräkaistalle?

Täältä voi ostaa oman Suomeen: http://www.classicbike.fi/content/christiania

Kaupunkipyörät Top 10

Viimeisessä kirjoituksessani lyttäsin suomalaisten kaupunkipyörät. Nyt on aika paljastaa, mitkä ovat mielestäni kelpoja kaupunkipyöriä ja kuinka ne ansaitsevat pisteitä nopeus- ja tyylikategorioissa.

Pisteytys

Pisteitä annan asteikolla 1-5. Nopeuskategoriassa viiteen pisteeseen yltää maantiepyörän huippunopeudella ja yhden pisteen benchmarkkina on Christiania Bike (lastenkuljetustankki).
Tyylikategoria on sitten hieman vaikeampi kalibroida. Viisi pistettä saa nahkakahvainen ja -satulainen hieman retrotyylinen sinkula sekä kustomoitu matala ja pitkä cruiseri. Yhden tyylipisteen ajopeli on hieman vanha maastohybridi, paksuilla renkailla ja ruosteisella joustohaarukalla.

Tässä Top 10 -kaupunkimallit. Nämä kaikki ovat löytyneet Kööpenhaminan kaduilta!

1. Moderni tai klassinen sinkula

Nopeus: 3½
Tyyli: 4

Sinkula eli singlespeed-pyörä on toimituksen valinta parhaaksi kaupunkipyöräksi. Sinkulan renkaat ovat tietysti kapeat, maksimissaan 25 mm. Ajoasento on sporttinen, mutta pikkutakki päällä voi silti ajella huolettomasti. Sopii todistettavasti myös naisille!
Nopeudessa sinkula ei yllä aivan kärkiryhmään vaihteettomuuden takia, mutta normaaleissa kaupunkiolosuhteissa 30 km/h huippunopeuden pitäisi riittää. Keveyen sinkulan voi kantaa olalla vaikka kerrostalon neljänteen kerrokseen, ruokakassi toisessa kädessä!

Lisää tyylipisteitä voi ansaita nahkaisilla kahvoilla tai satulalla, pisteitä menettää lokareista tai mistä tahansa lisävarusteista (tarakka, soittokello ja kiinteät valot). Jotkut suosivat klassisempaa runkomallia, jossa satulanputkea on vain vähän näkyvillä. Täällä esimerkki klassisesta sinkulasta, en ole saanut hyvännäköistä sellaista bongattua kadulta: http://www.velorbis.dk/klassiske-bedstemor-bedstefar-cykler/sportscykler/velorbis-arrow

Toimitus suosii modernimpaa tyyliä (ks. kuva).

Moderni sinkula, lokasuoja on onneksi irroitettavaa mallia.

2. Retro (miesten malli)

Nopeus: 2
Tyyli: 5

Klassinen kaupunkipyörä on ehdoton all rounder. Hieman leveämmät renkaat kuin sinkuloissa sopivat hyvin klassiseen tyyliin ja nahkakahvat ja -satula kruunaavat kokonaisuuden. Suurempi paino ja rengastus tiputtavat nopeutta hieman.

Retropyörässä käytännöllisyyttä lisäävät lokarit ja tarakka. Ajoasento on pysty, mikä soveltuu pukumiehelle.

Ekstrapisteitä kartuttavat tyylikkäät yksityiskohdat ja väritys. Niitä menettää tyyliin sopimattomista jälkiasennetuista valoista tai muista muovisista osista.

Kuvan malli napavaihteilla.

3. Fixie

Nopeus: 3
Tyyli: 4½

Käytännössä samat ominaisuudet kuin sinkulassa, mutta takaratas on kiinteä. Tämä vaikeuttaa hieman kaupunkisukkulointia, minkä takia fixie menettää yhden nopeuspisteen sinkulaan verrattuna. Design on näissä yleensä viety piirun verran pidemmälle - siitä ylimääräinen puolikas. Ajaminen vaatii tarkkuutta - vain ammattilaisille!

Bianchin fixie bongattu työpaikan kellarista.

4. Amsterdam

Nopeus: 2
Tyyli: 5

Hollantilaistyylisen mummopyörän design ajaa nopeuden edelle. Ohjaustanko on korkealla ja satula matalalla - selvästi takakeno ajoasento vaatii vaihteita ja pyörä sopii lähinnä alle 5 km:n kaupunkimatkoille. Näyttävä kokonaisuus, erityisen suosittu naisten keskuudessa.

Lisää tyylipisteitä kerryttävät rungonväriset vanteet, sivulle ulottuva takalokasuoja sekä näyttävä maalaus yleisesti. Etukorin täytyy tietenkin olla punottu.

5. Perusmummo (bedstemorcykel)

Nopeus: 2
Tyyli: 3

Perusmummo on ehkä tunnetuin ja yleisin kaupunkipyörä. Kulkupeli on nimestään huolimatta unisex-pyörä ja soveltuu myös lasten käyttöön matalan rungon ansiosta.
Perusmummo on yleensä väriltään musta, jos se on uudehko. Näin se ei herätä huomiota kadulla, jonne sen voi pysäköidä turvallisesti. Pyörässä on yleensä riittävästi varusteita takaamaan huoleton kaupunkikäyttö: lastenistuin, valot, etu/takakori, lokarit ja soittokello. Erinomainen yleispyörä - ostin juuri vanhahkon mummopyörän vieraiden käyttöön.

Hyvin pidetty vanha mummopyörä nostalgisella värityksellä hyppää jo tyylipisteissä "Amsterdamin" tasolle.

6. Cruiseri

Nopeus: 1
Tyyli: 5

Nimensä mukaisesti tällä pyörällä ei tavoitella uutta ennätystä työmatkalla. Nopeuden tappavat takakeno ajoasento ja läskit renkaat. Tyyliä löytyy sitten vaikka muille jakaa. Hieno metalliväri ja leopardikuvioitu satula tekevät cruiserista varman katseenkääntäjän. Vain kuiville kesäkeleille!

7. Sporttinen jokapaikan höylä

Nopeus: 3½
Tyyli: 2

Tämä napavaihteinen pyörämalli on työmatkailijoiden suosikki, pyöräteiden Toyota. Keskinkertaisen näköinen ja keskinkertaisilla osilla (vaihteet & jarrut). Yleensä pyörään on pakattu kaikki mahdollisest varusteet, tyylistä ja painosta välittämättä. Sporttinen höylä on tosin helppo valinta, kompromissi, riskiä karttaville työmatkapyöräilijöille.

Centurion on yleinen merkki Tanskassa. Mahdollisesti paikallista tuotantoa.

8. Työmatkasportti

Nopeus: 4
Tyyli: 2½

Työmatkasportissa on ratasvaihteet ja keskimäärin paremmat osat kuin edellisessä. Kapeammat renkaat (max 28 mm) antavat vielä lisävauhtia taajamissa. Muuten erinomainen valinta, mutta tyyli kärsii varusteiden paljoudesta. Tämäkin pyörä on kompromissi, vahvalla sporttisuudella. Kalleimpia malleja en jättäisi kadulle - ei ehkä aivan ideaali kaupunkipyöräksi sittenkään.

9. Christiania Bike

Nopeus: 1
Tyyli: 3

Etulaatikollinen lasten-, koiran- tai tavarankuljetuspyörä eli Christiania Bike on paikallinen erikoisuus. Painava, hidas ja kallis, mutta silti suosittu! Vie yleensä 3/4 pyöräkaistan leveydestä, mutta lapsia mahtuu mukaan vaikka kolme. Paljon erilaisia malleja, avo- tai umpikopalla. Hinta alk. 1400 euroa!

Tyylipisteitä voi ansaita stereoilla tai muilla innovatiivisilla lisävarusteilla.

Kuten huomaat, Top 10 -listasta puuttuu yksi pyörä! Jatkan etsimistä...Onko ehdotuksia?

Suomalaiset ajavat kelvottomilla pyörillä

Tein viikonloppuna pistomatkan Helsinkiin ja tietysti katselin kaupungin pyörämeininkiä arvostelevalla silmällä. Ajoin Kulosaaren sillalla työmatkapyöräilijöitä vastaan ja muotoilin hypoteesini: Suomalaiset ajavat täysin epäkäytännöllisillä pyörillä, ja vielä kaiken lisäksi rumilla sellaisilla.

Suomalaisten kaupunkipyörät, karkeasti yleistäen, ovat jonkinlaisia maastokelpoisia citypyöriä, joustohaarukalla tietenkin(!). Miksi näitä epämääräisiä risteytyksiä myydään ja käytetään yleispyörinä kaupungissa?

Mieleeni tuli muutama seikka, ehkä näissä on jotain perää.

Syytetään talvea. Leveitä renkaita tarvitaan sohjossa tai lumella ajamiseen. Höpö höpö, 90% (veikkaus) työmatkapyöräilijöistä parkkeeraa pyörän kellariin talveksi. Ne jotka uhmaavat talvea osaavat varustella pyöränsä kunnolla jäisiin olosuhteisiin eivätkä käytä muutenkaan lähimarketin perusrenkaita.

Huonot pyörätiet vaativat maastokelpoisuutta. Tässä on perää - matka Töölöstä Mannerheimintietä pitkin Kauppatorille on kuin Trans-Siberian Highway - tienpohja on olemassa, mutta armeijan maastoauto on ainoa järkevä kulkupeli. Pitäisikö kuitenkin ensin korjata pyörätiet eikä tyytyä perunapeltoon? Muutenkin Helsingissä ajetaan jalkakäytävillä tai autojen seassa, siihen 23 mm slicksit toimivat aivan hyvin.

Suomalaiset pyörävalmistajat valmistavat roskaa ja näitä suositaan lähimarketeissa - ei ole riittävästi kilpailua. Kuulostaa Ladan tarinalta - suojellaan kilpailukyvytöntä teollisuutta tai suositaan jostain kummallisesta syystä suomalaisvalmisteista rautahevosta.
Ovatko suomalaismerkit oikeasti ajastaan jäljessä? Tarkistin asian selailemalla näitä sivuja:

http://www.helkamavelox.fi/mallisto/miehet
http://www.tunturi.fi/pyoratyyppi/hybrid/
http://www.intersport.fi/fi/tuotteet/tr/01.06.04/citypyorat/

Raskastekoisia ja leveärenkaisia. Sitten on tietysti Jopo, kansan ykkössuosikki. Toimii mielestäni lähinnä pyörävuokraamojen valikoimassa, siis turistien kävelyvauhtiseen kruisailuun. Case closed.

Minkälainen on sitten hyvä kaupunkifillari? Sen täytyy olla joko kaunis tai nopea. Mieluiten kumpaakin!

Lopuksi maistiainen tanskalaisesta (kalliista) designista. Bamburunkoinen pyörä! Tämän voi bongata Kööpenhaminan lentokentältä. Ei minun makuuni, mutta hauska erikoisuus - huomaa akseliveto. Vaikuttaa tukevalta (huomaa leveä rengastus) - tuleva myyntihitti Suomessa?

Ei suorinta tietä kotiin

Ottaisinko huvin vuoksi pidemmän ja hitaamman bussilinjan kotiin? En ikinä! Ajaisinko autolla kiertoreittiä takaisin? En usko.

Pyörällä nautin pidemmästä kotimatkasta, hyvällä ilmalla tietenkin. En normaalisti koe työmatkapyöräilyä urheiluna, mutta siitä voi helposti tehdä treeniä ajamalla reilusti mutkan kautta kotiin.
Normaali 10 km suorin tie vaihtuu helposti 40 km upeaksi lenkiksi rantojen tai maanteiden kautta, lopuksi lasketellen takaisin kaupunkiin.

Meren tuoksu, Charlottenlund.

Strandvejen

Joku voisi sanoa, että juoksemalla kotiin saa paljon paremman treenin. Juokseminen on kuitenkin logistisesti paljon haastavampaa, reppu pomppii selässä ja on vaikea ottaa kevyttä askelta. Erityisesti silloin, kun kantaa läppäriä mukana. Juoksemista ja tavarankuljetusta on yksinkertaisesti vaikea yhdistää. Mutta pyörä ja reppu sopivat yhteen erinomaisesti!


Taidan lähteä tänäänkin ensin väärään suuntaan!

First Class

Kööpenhaminassa pyöräilijä saa luksuspalvelua:

Pyöräkaupan edestä saa paineilmaa

Vihreä aalto pyöräilijöille, nopeudella 20 km/h

...voi tarkkailla surffaako aallolla

Pyöräilijälle oma roskis (!)

Jalkatuki valoissa odotteluun