Kaupunkipyörät Top 10

Viimeisessä kirjoituksessani lyttäsin suomalaisten kaupunkipyörät. Nyt on aika paljastaa, mitkä ovat mielestäni kelpoja kaupunkipyöriä ja kuinka ne ansaitsevat pisteitä nopeus- ja tyylikategorioissa.

Pisteytys

Pisteitä annan asteikolla 1-5. Nopeuskategoriassa viiteen pisteeseen yltää maantiepyörän huippunopeudella ja yhden pisteen benchmarkkina on Christiania Bike (lastenkuljetustankki).
Tyylikategoria on sitten hieman vaikeampi kalibroida. Viisi pistettä saa nahkakahvainen ja -satulainen hieman retrotyylinen sinkula sekä kustomoitu matala ja pitkä cruiseri. Yhden tyylipisteen ajopeli on hieman vanha maastohybridi, paksuilla renkailla ja ruosteisella joustohaarukalla.

Tässä Top 10 -kaupunkimallit. Nämä kaikki ovat löytyneet Kööpenhaminan kaduilta!

1. Moderni tai klassinen sinkula

Nopeus: 3½
Tyyli: 4

Sinkula eli singlespeed-pyörä on toimituksen valinta parhaaksi kaupunkipyöräksi. Sinkulan renkaat ovat tietysti kapeat, maksimissaan 25 mm. Ajoasento on sporttinen, mutta pikkutakki päällä voi silti ajella huolettomasti. Sopii todistettavasti myös naisille!
Nopeudessa sinkula ei yllä aivan kärkiryhmään vaihteettomuuden takia, mutta normaaleissa kaupunkiolosuhteissa 30 km/h huippunopeuden pitäisi riittää. Keveyen sinkulan voi kantaa olalla vaikka kerrostalon neljänteen kerrokseen, ruokakassi toisessa kädessä!

Lisää tyylipisteitä voi ansaita nahkaisilla kahvoilla tai satulalla, pisteitä menettää lokareista tai mistä tahansa lisävarusteista (tarakka, soittokello ja kiinteät valot). Jotkut suosivat klassisempaa runkomallia, jossa satulanputkea on vain vähän näkyvillä. Täällä esimerkki klassisesta sinkulasta, en ole saanut hyvännäköistä sellaista bongattua kadulta: http://www.velorbis.dk/klassiske-bedstemor-bedstefar-cykler/sportscykler/velorbis-arrow

Toimitus suosii modernimpaa tyyliä (ks. kuva).

Moderni sinkula, lokasuoja on onneksi irroitettavaa mallia.

2. Retro (miesten malli)

Nopeus: 2
Tyyli: 5

Klassinen kaupunkipyörä on ehdoton all rounder. Hieman leveämmät renkaat kuin sinkuloissa sopivat hyvin klassiseen tyyliin ja nahkakahvat ja -satula kruunaavat kokonaisuuden. Suurempi paino ja rengastus tiputtavat nopeutta hieman.

Retropyörässä käytännöllisyyttä lisäävät lokarit ja tarakka. Ajoasento on pysty, mikä soveltuu pukumiehelle.

Ekstrapisteitä kartuttavat tyylikkäät yksityiskohdat ja väritys. Niitä menettää tyyliin sopimattomista jälkiasennetuista valoista tai muista muovisista osista.

Kuvan malli napavaihteilla.

3. Fixie

Nopeus: 3
Tyyli: 4½

Käytännössä samat ominaisuudet kuin sinkulassa, mutta takaratas on kiinteä. Tämä vaikeuttaa hieman kaupunkisukkulointia, minkä takia fixie menettää yhden nopeuspisteen sinkulaan verrattuna. Design on näissä yleensä viety piirun verran pidemmälle - siitä ylimääräinen puolikas. Ajaminen vaatii tarkkuutta - vain ammattilaisille!

Bianchin fixie bongattu työpaikan kellarista.

4. Amsterdam

Nopeus: 2
Tyyli: 5

Hollantilaistyylisen mummopyörän design ajaa nopeuden edelle. Ohjaustanko on korkealla ja satula matalalla - selvästi takakeno ajoasento vaatii vaihteita ja pyörä sopii lähinnä alle 5 km:n kaupunkimatkoille. Näyttävä kokonaisuus, erityisen suosittu naisten keskuudessa.

Lisää tyylipisteitä kerryttävät rungonväriset vanteet, sivulle ulottuva takalokasuoja sekä näyttävä maalaus yleisesti. Etukorin täytyy tietenkin olla punottu.

5. Perusmummo (bedstemorcykel)

Nopeus: 2
Tyyli: 3

Perusmummo on ehkä tunnetuin ja yleisin kaupunkipyörä. Kulkupeli on nimestään huolimatta unisex-pyörä ja soveltuu myös lasten käyttöön matalan rungon ansiosta.
Perusmummo on yleensä väriltään musta, jos se on uudehko. Näin se ei herätä huomiota kadulla, jonne sen voi pysäköidä turvallisesti. Pyörässä on yleensä riittävästi varusteita takaamaan huoleton kaupunkikäyttö: lastenistuin, valot, etu/takakori, lokarit ja soittokello. Erinomainen yleispyörä - ostin juuri vanhahkon mummopyörän vieraiden käyttöön.

Hyvin pidetty vanha mummopyörä nostalgisella värityksellä hyppää jo tyylipisteissä "Amsterdamin" tasolle.

6. Cruiseri

Nopeus: 1
Tyyli: 5

Nimensä mukaisesti tällä pyörällä ei tavoitella uutta ennätystä työmatkalla. Nopeuden tappavat takakeno ajoasento ja läskit renkaat. Tyyliä löytyy sitten vaikka muille jakaa. Hieno metalliväri ja leopardikuvioitu satula tekevät cruiserista varman katseenkääntäjän. Vain kuiville kesäkeleille!

7. Sporttinen jokapaikan höylä

Nopeus: 3½
Tyyli: 2

Tämä napavaihteinen pyörämalli on työmatkailijoiden suosikki, pyöräteiden Toyota. Keskinkertaisen näköinen ja keskinkertaisilla osilla (vaihteet & jarrut). Yleensä pyörään on pakattu kaikki mahdollisest varusteet, tyylistä ja painosta välittämättä. Sporttinen höylä on tosin helppo valinta, kompromissi, riskiä karttaville työmatkapyöräilijöille.

Centurion on yleinen merkki Tanskassa. Mahdollisesti paikallista tuotantoa.

8. Työmatkasportti

Nopeus: 4
Tyyli: 2½

Työmatkasportissa on ratasvaihteet ja keskimäärin paremmat osat kuin edellisessä. Kapeammat renkaat (max 28 mm) antavat vielä lisävauhtia taajamissa. Muuten erinomainen valinta, mutta tyyli kärsii varusteiden paljoudesta. Tämäkin pyörä on kompromissi, vahvalla sporttisuudella. Kalleimpia malleja en jättäisi kadulle - ei ehkä aivan ideaali kaupunkipyöräksi sittenkään.

9. Christiania Bike

Nopeus: 1
Tyyli: 3

Etulaatikollinen lasten-, koiran- tai tavarankuljetuspyörä eli Christiania Bike on paikallinen erikoisuus. Painava, hidas ja kallis, mutta silti suosittu! Vie yleensä 3/4 pyöräkaistan leveydestä, mutta lapsia mahtuu mukaan vaikka kolme. Paljon erilaisia malleja, avo- tai umpikopalla. Hinta alk. 1400 euroa!

Tyylipisteitä voi ansaita stereoilla tai muilla innovatiivisilla lisävarusteilla.

Kuten huomaat, Top 10 -listasta puuttuu yksi pyörä! Jatkan etsimistä...Onko ehdotuksia?

Suomalaiset ajavat kelvottomilla pyörillä

Tein viikonloppuna pistomatkan Helsinkiin ja tietysti katselin kaupungin pyörämeininkiä arvostelevalla silmällä. Ajoin Kulosaaren sillalla työmatkapyöräilijöitä vastaan ja muotoilin hypoteesini: Suomalaiset ajavat täysin epäkäytännöllisillä pyörillä, ja vielä kaiken lisäksi rumilla sellaisilla.

Suomalaisten kaupunkipyörät, karkeasti yleistäen, ovat jonkinlaisia maastokelpoisia citypyöriä, joustohaarukalla tietenkin(!). Miksi näitä epämääräisiä risteytyksiä myydään ja käytetään yleispyörinä kaupungissa?

Mieleeni tuli muutama seikka, ehkä näissä on jotain perää.

Syytetään talvea. Leveitä renkaita tarvitaan sohjossa tai lumella ajamiseen. Höpö höpö, 90% (veikkaus) työmatkapyöräilijöistä parkkeeraa pyörän kellariin talveksi. Ne jotka uhmaavat talvea osaavat varustella pyöränsä kunnolla jäisiin olosuhteisiin eivätkä käytä muutenkaan lähimarketin perusrenkaita.

Huonot pyörätiet vaativat maastokelpoisuutta. Tässä on perää - matka Töölöstä Mannerheimintietä pitkin Kauppatorille on kuin Trans-Siberian Highway - tienpohja on olemassa, mutta armeijan maastoauto on ainoa järkevä kulkupeli. Pitäisikö kuitenkin ensin korjata pyörätiet eikä tyytyä perunapeltoon? Muutenkin Helsingissä ajetaan jalkakäytävillä tai autojen seassa, siihen 23 mm slicksit toimivat aivan hyvin.

Suomalaiset pyörävalmistajat valmistavat roskaa ja näitä suositaan lähimarketeissa - ei ole riittävästi kilpailua. Kuulostaa Ladan tarinalta - suojellaan kilpailukyvytöntä teollisuutta tai suositaan jostain kummallisesta syystä suomalaisvalmisteista rautahevosta.
Ovatko suomalaismerkit oikeasti ajastaan jäljessä? Tarkistin asian selailemalla näitä sivuja:

http://www.helkamavelox.fi/mallisto/miehet
http://www.tunturi.fi/pyoratyyppi/hybrid/
http://www.intersport.fi/fi/tuotteet/tr/01.06.04/citypyorat/

Raskastekoisia ja leveärenkaisia. Sitten on tietysti Jopo, kansan ykkössuosikki. Toimii mielestäni lähinnä pyörävuokraamojen valikoimassa, siis turistien kävelyvauhtiseen kruisailuun. Case closed.

Minkälainen on sitten hyvä kaupunkifillari? Sen täytyy olla joko kaunis tai nopea. Mieluiten kumpaakin!

Lopuksi maistiainen tanskalaisesta (kalliista) designista. Bamburunkoinen pyörä! Tämän voi bongata Kööpenhaminan lentokentältä. Ei minun makuuni, mutta hauska erikoisuus - huomaa akseliveto. Vaikuttaa tukevalta (huomaa leveä rengastus) - tuleva myyntihitti Suomessa?

Ei suorinta tietä kotiin

Ottaisinko huvin vuoksi pidemmän ja hitaamman bussilinjan kotiin? En ikinä! Ajaisinko autolla kiertoreittiä takaisin? En usko.

Pyörällä nautin pidemmästä kotimatkasta, hyvällä ilmalla tietenkin. En normaalisti koe työmatkapyöräilyä urheiluna, mutta siitä voi helposti tehdä treeniä ajamalla reilusti mutkan kautta kotiin.
Normaali 10 km suorin tie vaihtuu helposti 40 km upeaksi lenkiksi rantojen tai maanteiden kautta, lopuksi lasketellen takaisin kaupunkiin.

Meren tuoksu, Charlottenlund.

Strandvejen

Joku voisi sanoa, että juoksemalla kotiin saa paljon paremman treenin. Juokseminen on kuitenkin logistisesti paljon haastavampaa, reppu pomppii selässä ja on vaikea ottaa kevyttä askelta. Erityisesti silloin, kun kantaa läppäriä mukana. Juoksemista ja tavarankuljetusta on yksinkertaisesti vaikea yhdistää. Mutta pyörä ja reppu sopivat yhteen erinomaisesti!


Taidan lähteä tänäänkin ensin väärään suuntaan!

First Class

Kööpenhaminassa pyöräilijä saa luksuspalvelua:

Pyöräkaupan edestä saa paineilmaa

Vihreä aalto pyöräilijöille, nopeudella 20 km/h

...voi tarkkailla surffaako aallolla

Pyöräilijälle oma roskis (!)

Jalkatuki valoissa odotteluun

Pyörä & taksi

Kokeilin viime viikolla palvelua, joka on osoitus Kööpenhaminalaisen pyöräilykulttuurin ylivertaisuudesta. 20 DKK (2,7 EUR) lisämaksulla voi ottaa pyörän mukaan taksiin!
Taksia tilatessa kannattaa mainita, että haluaa pyörän mukaan vaikka useimmissa autoissa takateline on aina mukana.

Palvelu osoittautui erittäin hyödylliseksi muutaman hektisen työpäivän jälkeen - pyörällä töihin, taksilla kotiin.

Taksi-pyöräyhdistelmä toimii myös "vapaalla". Yleinen käytäntö on polkea pyörällä baariin (miksipä ei?). Sitten parin tunnin ja Tuborgin jälkeen hypätään taksin takapenkille, cykel tietenkin mukana! 

Kööpenhaminassa pyöräilyä ja eri kulkumuotoja voi yhdistellä, normaalit pyörä+juna ja pyörä+metro (ruuhka-aikarajoituksin) ovat tietenkin olemassa.

Kaikki tämä rakentaa huoletonta kaupunkikulttuuria. Voi ottaa rennosti, mennä ravintolaan, baariin, mihin vaan ja millä vaan. Metrokin kulkee 24 h. Tykkään.

P.S.
Blogini alkaa muistuttaa Helena Petäistön kolumnia Suomen Kuvalehdessa. Hän jaksaa parjata suomalaista ruokakulttuuria Pariisista käsin, ranskalaisen keittiön ja tapojen näkökulmasta. Olen Kööpenhaminan Helena ja yritän polkea suomalaiseen pyöräilykulttuuriin jotain syvyyttä (tai järkeä).

Huhtikuussa avataan pyöräilykausi

Huhtikuu on suosikkikuukauteni Tanskassa. On hauska seurata, kuinka eri tahtia kevät kehittyy Tanskassa ja Suomessa, juuri huhtikuussa.
Täällä ilma on kuiva ja aurinkoinen ja kukat tulevat esiin jo kuun alussa. Pisteenä iin päällä on maantiepyöräkauden avaus! (tänä vuonna 7.4.)

Kööpenhaminan eteläpuolella, Amager.

Tanskan vitsaus, kova tuuli, on valitettavasti aina läsnä, vuoden jokaisena kuukautena.
Joku on tosin sanonut, että vastatuuli on treenaajan paras kaveri!
Itse voisin elää ilman parasta kaveriani, ainakin muutaman päivän vuodessa.

Alle +10 asteen lämpötila pitää huolen riittävästä viilennyksestä, ilman tuultakin. Tämän takia äänestän huhtikuun must-varusteeksi kengän lämpösuojuksen!

Pyörä vs. julkinen liikenne - case Kööpenhamina

Kevät kävi jo Kööpenhaminassa ja vuoden 2013 SCR eli Silly Commuter Racing -kausi on avattu!
Tässä lyhyt kisaraportti: Vastustaja käytti kyseenalaista risteysajotekniikkaa, mutta huono paikallistuntemus maksoi tälle innovatiiviselle kilpakumppanille voiton. Trikoot ja vaihteet eivät auttaneet poloista.

Ruuhkan listääntyminen pyörätiellä ja innokkuus kisailuun ovat kirkkaita kevään merkkejä.
Keväällä työmatkapyöräilystä tulee toki huomattavasti mielekkäämpää - se on jopa hauskaa!

Noh, lämpötila laski sitten miinukselle ja jouduin palauttamaan mieleeni argumentit, joiden takia hyppään melkein joka aamu pyörän satulaan ja käännän eturenkan kohti konttoria. Ennen kuin listaan pyöräilyjulistukseni haluan paljastaa, että suhtaudun hyvin pragmaattisesti työmatkapyöräilyyn - en tee sitä aatteen tai kuntoilun takia.

Top 5 -pyöräilymotiivini:

1. Matka-aika

Allaolevat kartat kertovat kaiken. Nopein kävely-metro-bussi-kävely yhdistelmä vie 50 minuuttia ja lähes linnuntietä pitkin menevä pyöräreitti 30 minuuttia.

Metro keskustaan ja bussi pohjoiseen - 50 min

Pyörällä suoraan pohjoiseen - 30 min

2. Bussissa on ahdasta

Käsi ylös jos nautit seisomisesta täpötäydessä bussissa!  Pyöräkaistalla on useasti tilaa ja sitä voi tehdä itse (en tarkoita taklaamista, vaan vauhdin säätämistä ja reittivalintaa). Konttorini on IKEAn vieressä, mikä tarkoittaa sitä, että ihmiset raahaavat uskomattoman määrän tavaraa bussiin. Horror.

3. Pyörämatkalla herää

Pulssi ylös, 30 min raikkaassa ilmassa ja suihku. Työpäivä alkaa täysin eri vaihteella kuin nukuttavan bussimatkan jälkeen. Jopa tahmea maanantaiaamu starttaa siedettävästi raivokkaan poljennan jälkeen.

 

4. Julkisten vuorovälit ovat harvat illalla

Illalla jokainen turha lisäminuutti, jonka käytän kotimatkaan tuntuu raivostuttavalta. Bussin odottelu, oli se sitten myöhässä tai en muistanut ajoittaa pysäkille menoa tarkasti, on pahinta.

Pyörä lähtee aina ajoissa.

5. Pyörän selässä näkee ja haistaa

Työmatkani alkupätkällä on yliopistokampus (opiskelijoita nurmikoilla, kasvitieteellinen puutarha), reitti jatkaa värikkään Nørrebron läpi (huumekauppiaita, katufestivaaleja, kebabin ja pilven tuoksua) ja lopuksi poljen pitkän pätkän rauhallisen asuinalueen poikki (lapsia opettelemassa pyöräilemään, grillauksen aromia).

Viime viikolla erään kerrostalon asuinhuoneisto grillaantui kokonaan - tämänkin traagisen tapahtuman todistin pyörän selässä.

Voit ihmetellä, miksi en vertaa pyöräilyä autoiluun. Tanskassa on maailman kirein autovero, autot maksavat noin 50-100% enemmän kuin Suomessa. Pelkästään työmatka-ajoon auton ostaminen ei voi kannattaa tässä maassa.

Työmatkapyöräilyn suurin miinus on kuljetuskapasiteetin puuttuminen. Auto on ylivoimainen, ylivoimaisen kallis, kauppakassi.