Jopojen invaasio

 
Jopo oli  harvinaisuus Kööpenhaminassa vielä vuosi sitten. Tunsin muutaman suomalaisen jopokuskin, siinä se. Veikkasin jopa aiemmassa blogikirjoituksessani, että Jopolle ei olisi markkinoita maailman sivistyneimmässä pyöräilyvaltiossa. Vaatimaton design ei maistuisi trendikkäälle kööpenhaminalaiselle ja työmatkapyöräilijät eivät hyppäisi hitaan yksivaihteisen selkään.

Olin väärässä. Jopo on täällä. Täysjärkiset ja tyylikkäät kaupunkilaiset käyttävät suomalaista vienti-ihmettä. Monet lapset myös!
Kaipa jopojen käytännöllisyys viehättää - ja värit. Turkoosia teinitytölle? Täytyy nostaa peukkua Jopon markkinointiosastolle - Tanskan pyörämarkkinalle ei varmasti ole helppo murtautua, sillä tarjontaa riittää ja värikkäitä ja kohtuuhintaisia kaupunkipyöriä on katalogit täynnä.

Jopo Frederiksbergin kaupunginosassa

Tässä pyöräkaupassa Jopot kuuluvat kategoriaan "Nostalgiapyörät", hintaan 402 euroa. Samaan kategoriaan kuuluvat tyylikkäät mummotsygät - etukori sisältyy pakettiin, hinta kolmekymppiä halvempi. Ehkä Jopo lyö nämä perinteiset cruiserit helppokäyttöisyydellään ja omalaatuisella twistillä. Tarvitseeko tätä loppujen lopuksi ymmärtää? Pääasia on että myynti vetää.

En mennyt tosin aivan metsään veikkauksissani. Väitin Jopon sopivan hyvin vuokraamojen valikoimaan - kestävä perusjuhta kaupunkia tutkiskelevan turistin alle.
Näin kävi. Pyörävuokraamo Baisikelin Jopot ovat yleisiä katukuvassa, osana turistien Köpis-elämystä. Jopo saattaa jopa antaa joillekin ei-eurooppalaisille ensikosketuksen pyöräilyn ihmeelliseen maailmaan!

Jatketaan valloitusta. Lisää Jopoja näille pyöräteille, lisää pyöräteitä päälle maan!

Moraali koetuksella

Olen ollut pitkään iloinen työmatkapyöräilijä. Satulaan hymyssä suin, poljin tuntui kevyeltä, pieni sade ei haitannut. Kolmekymmentä minuuttia suuntaansa, juuri sopiva matka tuulettaa ajatuksia ja ajella huolettomasti yksivaihteisella. Talvellakin pystyi helposti taiteilemaan kieli keskellä suuta, kapeat slicksit alla - toimistohan oli melkein kulman takana!

Nyt kaikki on muuttunut. Toimisto siirtyi 6,5 km kauemmaksi, ulos kaupungista, ja mikä pahinta, ajan vanhan toimiston ohi, joten pystyn laskemaan tarkasti kuinka paljon aikaa sulaa pidempään työmatkaan. Pidemmän matkan takia vaihdoin maantiepyörään - saisiko tästä leivottua urheilua?

Alkumatkan ajan yhä kantakaupungissa, jossa keskinopeutta ei saa nostettua hyvällä pyörälläkään yli 25 km/h. Kunnon treeniin tarvitsisi enemmän kilometrejä, pidempiä suoria, kunnon mäkiä. Toisaalta kaiken kaikkiaan matka-aikaa tulee vain 15-18 minuuttia lisää per suunta. Ei vaikuta mahdottoman suurelta ajanhukalta?

Lisätään sade.

Lisätään pimeys ja kylmyys.
Solopgang/solnedgang: 6:32/19:42.

Københavns Lufthavn

12,8°C,

93 %,

8 m/s,

1009,4 hPa

 Vielä kulkee, mutta talvea en odota innolla. Maantiepyörä täytyy laittaa talviunille (suolan takia) ja korvaavaa nopeata ja talvikelpoista fillaria ei ole. Vaihtoehdot ovat kaikki huonoja:

Sinkulalla ja slickseillä 16 km suuntaansa? Sinkula junaan (talvella täysin epäluotettavia) ja loppumatka pyöräillen? Kokonaan julkisia käyttämään (tunnin matka, monta vaihtoa)? Audiokirja soimaan ja hammasta purren?

Nautin vielä pari kuukautta, katsotaan sitten talvella!

Bike Tourist koeajaa: Köln

Silmäni seuraavat nykyään tarkasti erikoisia pyöriä, liikennejärjestelyjä ja ylipäätänsä ihmisiä satulan päällä. Huomasin pakkomielteeni, kun olin käymässä elokuussa Kölnissä - en voinut olla tekemättä muistiinpanoja kaupungin pyöräilykulttuurista ja ottamatta kuvia mielenkiintoisista yksityiskohdista. Tästä tuloksena reportaasi Kölnistä ja länsisaksalaisesta pyörämeiningistä kööpenhaminalais-suomalaisen pyöräilijän näkökulmasta.

Infrastruktuuri *** ½

Jos Kööpenhaminan pyöräilyinfra on viiden tähden arvoinen ja Los Angeles edustaa nollaa (siellä ei voi harkita edes kävelemistä), Köln on  kolmen tähden kaupunki.

Pyöräteitä on maalattu kiitettävästi, toisin kuin maalia säästävässä Helsingissä, ja tiet jatkuvat loogisesti risteyksissä. Kölnissä ei tarvitse rannikkolaivurin tutkintoa risteysalueilla navigoimiseen.

Miinuksen kaupunki saa pyöräteiden kaksisuuntaisuudesta ja niiden paikoin kehnosta kunnosta ja kapeudesta. On vaikea kuvitella ajavansa paljon yli 15 km/h läpi kaupungin.

Punatiiliset pyörätiet



Matkanjohtaja meni itse luistimilla

Pyörän sai ilmaiseksi mukaan sporaan/kevytraitiovaunuun, mutta vaunuissa ei ollut minkäänlaista osastoa tai telineitä pyörille - pyörästä oli pakko pitää itse kiinni vauhdissa.

Pyöräilytyyli **

Kölniläiset pyöräilijät ovat täydellisen saksalaisia. Pyörät ovat tyylittömiä, ylikäytännöllisiä maastopyörän ja kaupunkipyörän kombinaatioita. Varusteita on vaikka muille jakaa, taustalla saattaa olla myös saksan tiukka laki valojen suhteen. Saksalaisen pyörä on kuin tila-auto suksiboksilla. Tylsä, intohimoton ja raskas, mutta sopii keskiluokkaiselle perheenisälle.

Yleinen pyöräscene **

Juhlimaan ei ole kovin suosittua mennä pyörällä. Miksi ei? Pyörätiestö on kuitenkin hyvää tasoa ja kaupunki on kohtalaisen rauhallinen yökruisailuun. Muutenkin kaupungin keskustassa oli niukasti pyöräilijöitä kauniina kesäpäivänä.

Toisaalta Reinin varrella oli fillareita paljon ja matkapyöräily (aikamoisilla varustemäärillä) näytti olevan suosittua. Peukku ylös tästä!

Reinin ylitys lautalla

Näkymä Bonnin sillalta

Ekstrat ***

Citypyörien lainaukseen tai vuoraukseen on monta ratkaisua. Saksassa toimii Call a Bike, rautatiefirma Deutsche Bahnin viritelmä, joka on järjestänyt pyörien vuokraamisen minuuttitaksalla. Pyörät, jotka on varustettu GPS-laitteella löytää älypuhelimella.

Pyörät löytää kartalta

Pyörän saa omaan käyttöön soittamalla pyörässä olevaan numeroon ja näpyttelemällä vastaajan antaman koodin pyörään. Sähkölukko aukeaa - radalle!

8 snt/min ei ole aivan halpa taksa. Kölnissä kertalippu, jolla voi ajella 60 min bussilla tai raitiovaunulla maksaa EUR 2,70. Saman ajan kruisailu Call a Bike -pyörällä maksaa EUR 4,80!Stuttgartissa ensimmäinen puoli tuntia on ilmainen Wikipedian mukaan.
Ymmärrän, että järjestelmä on kallis, mutta noilla taksoilla on vaikea kilpailla pyörävuokraamoja vastaan. Köpiksessä pyörän saa alle halvimmillaan 15 EUR/24h. Olisi mielenkiintoista tietää, onko toiminta kannattavaa Deutsche Bahnille. Epäilen, että business pyörii ratayhtiön tai valtion tuen avulla.

En tosin kokeillut pyörää - tyylikkääksi sitä ei voi ainakaan kehua! Olen muutenkin citypyöräjärjestelmiä vastaan. Ne ovat tolkuttoman kalliita ylläpitää, hävikin ja vandaalien takia, ja pyörät pitää rakentaa teräsmöhkäleiksi kestämään kovaa käyttöä. Tarpeeksi omia pyöriä ja halpoja pyörävuokraamoja - minun ratkaisuni!

Call a Bike - outolintu

Rein *****

Kävin samalla reissulla Bonnissa, entisessä Länsi-Saksan pääkaupungissa - hieno ja varakas city myös Reinin varrella. Bonn pesee Kölnin pyöräteiden laadussa ja pyörien määrässä!

Toivon joskus pääseväni pyöräilemään Reinin rantaa pitkin - ehkä Hollantiin tai vastavirtaan Sveitsiin asti? Kauniita terassialueita taukoja varten ja korkeata lehtimetsää, siellä täällä muutama kukkulakin. 1200 km täyttä asiaa.

Helsingistä on kehittynyt fantastinen pyöräilykaupunki!

Helsinki on vihdoin tehnyt sen. Pyöräilijät on otettu hienosti huomioon kaupunkisuunnittelussa!

Lomailin Helsingissä heinäkuussa ja sain tilaisuuden ihastella kaupungin uutta ja raikasta tarjontaa pyöräilijöille. Löysin tarkkaan harkittuja yksityiskohtia, turvallisuutta parantavia ratkaisuja ja jopa design-pyöräteitä.

Aloitetaan katsaus läheltä kotikulmiani, Nordenskiöldinkadulta. Tässä risteyksessä on pyöräilijälle jätetty kaikki vaihtoehdot auki - voi ajaa vilkkaan kiertoliittymän läpi autojen seassa tai hypätä jalkakäytävälle. Ei ole holhoavia maalauksia tai muita ärsyttäviä viittoja - vapaus on hyvä asia!

Nordenskiöldinkadun uusi pyöräkaista

Jatketaan yhdelle Helsingin pääväylistä, Mannerheimintielle. Tiestä on tehty todellinen pyöräilijöiden keidas - kekseliäitä ratkaisuja meidän fillaristien iloksi ja vain meitä varten!

Seuraavassa kuvassa näkyy, kuinka maastopyöräilijöitä hemmotellaan omalla sorapätkällä. Harvassa kaupungissa on kuntomaastopyöräilijät otettu näin hyvin huomioon. Kapearenkaisille maantiepyörille tarjotaan avokätisesti Manskun bussikaistaa, ja vielä vastavirtaan. Olin erittäin otettu nähtyäni tämän tienpätkän, hyvä Helsinki!

Mannerheimintie Finlandia-talon kohdalla, täyttä soraa

Mannerheimintie, hienompaa upottavaa hiekkaa vaihtelun vuoksi

 
On myös erityisen anteliasta vapauttaa pyöräilijöille Mannerheimintien vilkkaita autokaistoja - harvinaista herkkua! Onneksi tätäkään estettä ei ole turhaan merkitty - emmehän pyöräilijät ole aivan idiootteja, ei meitä tarvitse holhota.

Mannerheimintie keskellä päivää ja heinäkuuta

Lintsin kulmalla kaupunki on ajatellut jopa uupuneita pyöräilijöitä asettamalla lepotuen pyörätielle - tähän on hyvä nojata ja pohdiskella miten ylittäisi risteyksen. Kaupunki on ollut etevä säästämään maalauksissa. Hyvä näin, jää rahaa tärkeämpiin kohteisiin.

Helsinginkatu, Lintsin risteys

Musiikkitalon ympäristössä yhdistyvät maailmanluokan design ja insinööritaidot pyöräteiden suunnittelussa. Talon edessä on taas hienosti onnistuttu loihtimaan pieni visailu pyöräilijälle - mikä kaista? Vasemmanpuoleinen kivetetty, keskimmäinen kivetetty vai oikeanpuolimmainen asfalttitie? Missä muussa kaupungissa saa aivojumppaa työmatkan aikana, ja aivan ilmaiseksi? Hyvä Helsinki!

Musiikkitalon edusta

Baana on Helsingin ylpeys, ja syystäkin. Se on pyöräteiden aatelia, en ole törmännyt yhtä loistokkaasti suunniteltuun pyörätiehen missään muualla Euroopassa. Turvallisuuskin on viety huipputasolle katkaisemalla pyörätie ennen pimeää risteystä. Pyörätietä ei ole tumpattu millä tahansa aidalla vaan hienoilla design-betoniporsailla! Baanasta täytyy tehdä vientituote, Helsinki näyttää mallia!

Laskeutuminen Baanalle

Kaupunkisuunnittelussa on otettu fiksusti huomioon myös eri alueiden henki. Esim. nuorten, taiteilijoiden ja muuten vain tyylikkäiden ihmisten Kallio-Hakaniemi-kaupunginosaan ei ole tehty ollenkaan pyöräteitä rikkomaan suvaitsevaa ilmapiiriä. On sanomattakin selvää, että tässä osassa kaupunkia pyörien, jalankulkijoiden ja autojen tulee kulkea sulassa sovussa ja ilman turhia kielto- tai opastekylttejä. Helsinki on rento!

Hakaniemi, Hämeentien ylitys

Helsinki on vitsi. Oikeasti.

Tässä kuva siitä, miten asiat pitäisi tehdä.

Gammel Kongevej, Kööpenhamina

Rullaluistelijat mun kaistalla

Rullaluistelu on jälleen suosittua Kööpenhaminassa. Edellinen piikki taisi olla 2000-luvun alussa, ainakin Suomessa. Muistan hankkineeni luistimet kauniina kesänä 2001, nyt ne lepäävät jossain kaapin syvänteissä.

Uusi liikuntamuoto, hyvä juttu, eikö? Kyllä, mutta...ne luistelevat pyörätiellä!
Rullaluistelijat sahaavat eteenpäin käyttäen 1,5 metriä pyöräkaistan leveydestä. Nopeus on yleensä matelevan pyöräilijän tasolla, rinta rinnan nopean juoksijan kanssa. Ohittaminen ilman kellonsoittoa tai huutelua (en käytä kelloa) on mahdotonta.

Omista luistelukokemuksistani muistan, että sileä ja kova tienpinta on must. Kesäiset tienkaivuutyöt ja kuopat tappavat nautinnon tai pakottavat tekemään salamannopeita väistöliikkeitä, yleensä autotien puolelle. Eli rullaluistelijat kuuluvat luonnollisesti pyörätielle.

Optimaalinen ratkaisu olisi  kaksikaistainen pyörätie, yksi nopeille menijöille (minulle tietenkin) ja toinen hitaille pyöräilijöille ja luisteilijoille. Taitaa olla utopiaa, joissain kaupungeissa yhden pyörätien rakentaminen kestää 20 vuotta (Helsinkiläiset: saatiin yksi baana kasaan, wuhuu!).

Pyörälijänä tämä täytyy kai vain hyväksyä. Onneksi rullaluistelijat laittavat hokkarit naulaan viimeistään syyskuussa. Saan nauttia silloin omasta kaistastani, sateella ja myrskyllä, aivan rauhassa.

Rullaluistelukulkue lähdössä perjantai-iltana. Kaljaa mukana tietenkin.

Mahtavaa maantiepyöräilyä Pohjois-Sjællandilla

En voi olla hehkuttamatta maantiepyöräilyelämyksiäni Sjællandin saarella ja erityisesti Pohjois-Sjællandilla. Upea paikka kesällä!

Minun on aloitettava kertomalla pari enemmän tai vähemmän pyöräilyrelevanttia faktaa tästä saaresta ja sen pohjoisosasta.
Tanskan varallisuus on keskittynyt Kööpenhaminan pohjoispuolelle ja äveriäimmät asuvat rantakaistaleella Köpiksen ja Helsingörin välillä, lempinimeltään "Whiskey Belt". Miksi tämä on positiivista pyöräilyn kannalta?

Jossain vaiheessa alkaa aina tehdä mieli jätskiä

No taloja (linnoja) riittää silmänkantamattomiin, tiet ovat loistavassa kunnossa ja mahtavia taukopaikkoja löytyy parin kilometrin välein. Hevosia, hyvin hoidettuja tiloja...

Tauolla voi nauttia sunnuntaijatsista Rungstedissa

Pyöräilyinfra on muutenkin best in class. Usein leveitä (1-1,5m) pientareita, päällysteenä sileää asfalttia, hyvä viitoitus.

Positiivista, ainakin joidenkin mielestä, on myös se, että saari on hyvin tasainen. Pohjoisessa on joitakin kumpuja, mikä tarjoaa ainakin pientä vaihtelua. Jos haluaa aivan flättiä maastoa, kannattaa suunnata Köpiksen eteläpuolen niityille.

Hyvät pyöräilyolosuhteet houkuttelevat muitakin, mikä on enimmäkseen positiivinen asia. Ei tarvitse pelata rengasrikkoa - kanssapyöräilijät auttavat - aina ei tarvitse edes vinkata apua! Olin kerran vain tauolla, syömässä suklaapatukkaa, ja eräs ohiajava herrasmies hidasti ja kysyi, onko kaikki hyvin ja tarvitsenko jotain? Sitten toivoteltiin hyvää matkaa - kohteliasta!

Ei hassumpi paikka renkaanvaihtoon, ilta-aurinko ja mukavat maalaismaisemat

Kanssapyöräilijät auttavat myös taistelemaan tuulta vastaan. Kun ajan rantatietä Helsingöriin viikonloppuna, voin olla varma, että joku draftaa minua vähän aikaa tai saan itse mahdollisuuden hyökätä hyvävauhtisen porukan perään - ja nauttia imusta!

Tuuli. Se on Sjællandin miinuspuoli. Jos lähden pidemmälle pyörälenkille, tarkistan aina tuulen suunnan ja nopeuden. Vaikka myötätuuli on kuinka mukava alussa ja poispäin kaupungista - se ei käänny - sinä käännyt ja joudut taistelemaan sitä vastaan. Yritän välttää rannikolla ajamista vastatuulessa. Kovassa tuulessa kauniitkaan maisemat eivät auta, ainoa keino on purra hammasta ja kyyristyä alemmaksi (tai päästä hyvän porukan peesiin).

Tänne asti kaikki meni vaivattomasti - sama takaisin 10 m/s vastatuulessa

Uskomattoman kauniit asuinalueet, rantabulevardi ja ne pyörätiet...ahh. Voin suositella kaikille!

Kalalounas Gillelejessa, saaren pohjoisin kylä

Kauniita venesatamia

Oma piknik (Magnum, Mars ja Faxe Kondi)

Bike Commuter koeajaa - Christiania Bike

Toimittaja istuu itse laatikossa

 Nyt sitä on vihdoin kokeiltu. Erityisen tanskalaista kulkupeliä - Christiania Bike -tavarankuljetuspyörää!

Christiania Bike on se alkuperäinen tanskalainen tavarapyörä, jonka juuret ulottuvat 1970-luvulle ja autottomaan Christianian "vapaakaupunkiin" (Kööpenhaminan rajojen sisäpuolella oleva kummallinen itsehallintoalue). Vuonna 1984 pyöräpaja sai liikkeelle ensimmäisen tavarapyörän, jonka ensisijainen tarkoitus oli olla perhepyörä, toisin sanoen lastenkuljetuspeli. Lasten liikuttelu on vieläkin Christiania Biken pääkäyttötarkoitus.

Yleisen harhaluulon vastaisesti pyöriä ei tuoteta enää Christianiassa vaan paja siirrettiin Bornholmin saarelle vuonna 1990.

Minkälaiset tuntemukset jäivät koeajosta? Siitä seuraavassa.

Sisätilat *****

Ennen kuin ajoin kyseistä yksilöä, sen kyydissä matkasi samaan aikaan nainen, grilli, lava olutta ja kaksi kassia ruokaa. Valmistajan mukaan pyörä kantaa 100 kg tavaraa. En epäile yhtään! Olen nähnyt vaikka minkälaista rakennelmaa pyörän päällä, riemukaari ja täysi äänentoistojärjestelmä olohuoneenkaiuttimilla, muutamia mainitakseni.

Avustavan toimittajan vuoro kokeilla pelkääjän paikkaa

Tyyli **(***)

Täysin kustomoitavissa, joten tyylitähtiä voi ansaita vaikka kuinka paljon - vain mielikuvitus ja pyöräsepäntaidot ovat rajana!
Perusmalli on tosin hieman tylsähkön näköinen. Huomaa Suomen lippu kyljessä!

Ajo-ominaisuudet ****

Pyörällä on yllättävän mukava ajaa ja se nieli puiston ruohokentän epätasaisuudet erinomaisesti. Pyörä on myös erittäin ketterä. Ylämäkiominaisuuksia en päässyt kokeilemaan, koeajolenkki sijoittui tasaiseen puistomaastoon, piknikseurueita väistellen kuin keiloja koeajoradalla.

Mukiteline ohjaustankoon on ehdoton lisävaruste - aamukahvi mukaan lähileipomosta!

Nopeus **

Pyörän omapaino on 35-40 kg riippuen mallista. Huippunopeus jäi mittaamatta, mutta oletettavasti Christiania Bike ei nappaa täysiä pisteitä tästä osa-alueesta.

Hinta *

Pyörällä on hintaa. Alkaen hinta on noin 1400 euroa ja kuomulliset paremmin varustellut mallit maksavat yli 2000 euroa.

Yleisarvosana ****

Lyhyen ajolenkin ja piknikillä tehtyjen haastattelujen perusteella Christiania Bikea voi ehdottomasti suositella, jos on tarvetta kuljettaa lapsia tarhaan/kouluun tai pientä määrää tavaraa (vihreästi). Suosittu käyttötarkoitus koeajotilaisuudessa oli kahden naisen kuljettaminen 400 metrin päähän piknikalueesta yleiseen vessaan.

Suurin miinus on pyörän koko, pääasiassa leveys. Mahtuuko Bulevardin pyöräkaistalle?

Täältä voi ostaa oman Suomeen: http://www.classicbike.fi/content/christiania