keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Harry Bogomoloff ja Mechelininkatu - VMP

Pojasta polvi paranee vai toisinpäin? - näitä Facebook-möläyttelijöitä näyttää olevan saman puolueen sisällä monessa ikäluokassa. Saul Schubakismi?


VMP, sanoisi Alexander Stubb, puolueen (ainoa?) pyörämies.

tiistai 26. helmikuuta 2013

Tanskasta mallia, vihdoinkin!

Lauantain 23.2.2013 Hesarissa oli ilahduttava uutinen:

Helsinki tekee pyöräteitä Tanskan malliin

"Man­ner­hei­min­tien ja Ru­ne­ber­gin­ka­dun uu­sil­la pyö­rä­teil­lä Hel­sin­ki ot­taa mal­lia Köö­pen­ha­mi­nas­ta.
Au­tot, pyö­räi­li­jät ja ja­lan­kul­ki­jat ero­te­taan reu­na­ki­vien avul­la omil­le kais­toil­leen, jot­ka ra­ken­ne­taan eri kor­keu­del­le."

Olen aikaisemmassa blogikirjoituksessani ylistänyt tätä ratkaisua ja nyt sitä vihdoin sovelletaan Helsingissä. Olen pitkään odottanut positiivisia pyöräilyuutisia Suomesta ja nyt on kutina, että viimein jotain alkaa tapahtua!

En voi tosin täysin rinnoin nauttia tästä, sillä Töölöläinen (paikallislehti) oli varannut kokonaisen aukeaman haukkumaan Mechelininkadun muutossuunnitelmia. Suunnitelmiin kuuluu pyörätie, joka monen töölöläisen mielestä on täysin turha, sillä Töölön kaupunginosassa on jo kaksi (!) pyörätietä pohjois-eteläsuunnassa. Häpeän entisen kotikaupunginosani lehtikirjoittelua ja töölöläisten vastarintaa.

Muuten, onko vihreiden vahva edustus Helsingin kaupunginvaltuustossa tuupannut nämä hankkeet liikkeelle?

Helsingin kaupunginvaltuuston kokoonpano puolueittain 2013-2016

maanantai 18. helmikuuta 2013

Jalankulkijat, tiivistäkää!

Monet pyöräilyblogit valittelevat pyöräilyinfran surkeaa tasoa Suomen kaupungeissa ja erityisesti Helsingissä. Liityn kuoroon ja väitän, että Helsingin pyörätiestö on (ja pysyy vielä pitkään) valovuosien päässä parhaista eurooppalaisista benchmarkeista.

Helsinkiläiset kaupunkisuunnittelijat (korjatkaa jos olen väärässä) keskittyvät harmittelemaan kantakaupungin ahtautta ja vetelevät kartalle "baanoja" outoihin paikkoihin, koska tavallisille kaduille, kuten Hämeentielle, ei muka mahdu pyöräilijöitä.

Tässä kuva kotikadustani Kööpenhaminassa. Autoille ja busseille on yksi kaista ja välillä jopa pysäköintipaikkoja kadun varressa. Pyöräilijöille on yksisuuntainen (tietenkin!), kapeahko kaista  ja kävelijöille parin metrin levyinen jalkakäytävä. Erittäin hyvä piirre tällä kadulla, ja muillakin Kööpenhaminan kaduilla, on porrastus jalkakäytävän ja pyörätien välissä. Jalankulkija tuntee astuvansa pois omalta alueltaan nopean liikenteen sekaan!

Gammel Kongevej
Tämä on kompromissi. Jalkakäytävällä on ahdasta parhaimpaan ruuhka-aikaan lauantaiaamupäivällä. Pyöräkaistalla on vaikea ohittaa, paitsi levennyksien kohdalla.

Silti tämä toimii!

Helsingissä rohkeasti leikkaamaan 1,5 metriä pois jalankulkijoilta. Kyllä suomalaiset pystyvät kävelemään lähempänä toisiaan, vai?

tiistai 12. helmikuuta 2013

Talvipyöräily ja ohittamisen vaikeus

Kun Kööpenhaminassa sataa kunnolla lunta, mitä ei tosin tapahdu kovin usein, ihmiset eivät kokonaan siirry käyttämään julkisia tai autoa. Suuri osa työmatkailijoista jatkaa pyöräilyä, vaikka kesäslickseillä ajaminen on hieman haparoivaa parin sentin lumipatjan päällä.

Nørrebro aamulla 12.2.2013


Lumen tultua tapahtuu yleensä kaksi asiaa:

A) Pyöräkaistalle muodostuu ura, josta paistaa asfaltti läpi ja jota pitkin kaikki tykkäävät ajaa.

B) Useimmat hidastavat vauhdin kävelynopeuden tasolle, tai jopa kroolivauhtiin asti.

Tästä seuraa se, että ohittamisesta tulee sietämättömän hankalaa!

Hyvistä renkaista huolimatta tämäkin mies ajoi nukuttavan hiljaa.

 
Ohittamismanööverit pitää ajoittaa hyvin ja tarkkailla uran sivustaa - ja ottaa reilua riskiä. Niin kauan kuin 25 mm slicksi leikkaa lunta kuin v-pohja aaltoja ja löytää asfaltin, homma on kutakuinkin hallussa.


Onneksi lumi sulaa tai sulatetaan iltapäiväksi, suolaten ja harjaten, ja kerran vielä suolaten!

maanantai 11. helmikuuta 2013

Aamupala työpaikalla

Kun mietin pyöräilyyn kannustavia tekijöitä Tanskassa, mieleeni tulee usein eräs pieni, mutta tärkeä jokapäiväinen asia; aamupala.

Työpaikallamme kuukausittaiseen kanttiinimaksuun kuuluu aamupala: leipää, jogurttia, mysliä, juustoa ja hilloa.
Tällainen järjestely on todellakin aamu-urheilijan mieleen - ei tarvitse miettiä omia eväitä tai kituuttaa sudennälkäisenä lounaaseen asti.

Aamupala kannustaa varmasti myös pyöräilemään töihin pidemmänkin matkan.

Työnantajan järjestämä aamupala ei ole standardi kaikissa tanskalaisissa firmoissa, mutta monissa paikoissa on ainakin jonkinlainen aamupalarinki. Eli työntekijät tuovat kukin vuorollaan em. aineksia.
Lisäksi hyvin usein joku leipoo tai tarjoaa leivoksia/kakkua, joten energiavarastot saa täyteen rankan aamupyöräilyn tai -spinningin jälkeen.

Tanskalainen leivoskulttuuri ansaitsisi kokonaan oman blogin!


perjantai 8. helmikuuta 2013

Suomi on halpa maa huolimattomalle pyöräilijälle

Tuli puhuttua tanskalaisten poliisien kanssa valoristeyksessä ajamisesta. Antoivat 1000 kruunun (n. 135 euroa) rapsut, hinnaston kaikista liikennerikkomuksista ja toivottivat hyvää illanjatkoa.



Suomessa pyöräilijää kohdellaan silkkihansikkain!
Katso nämä linkit:

http://www.oikeus.fi/58160.htm

http://www.mtv3.fi/ohjelmat/sivusto2008.shtml/uutiset/crescent/taustaa_crescentpro?1365890

En kannusta rikkomaan sääntöjä, vaikka se onkin näin halpaa Suomessa. Jos tulkitsen oikein Suomen listahintoja, samanlainen "huolimattomuus" punaisten valojen palaessa maksaisi vain muutaman eurokympin!
Tanskassa pikkurikkeistä, esimerkiksi valoitta ajamisesta, pitäisi brosyyrin mukaan läpsäistä 700 DKK eli n. 95 euron sakolla.

Ihan vain vertailun vuoksi, minkäsuuruisia ja mistä rikkeistä olet/olet kuullut jonkun saaneen sakkoja pyöräillessä?

torstai 7. helmikuuta 2013

Työmatkatempo - Silly Commuter Racing

Saatuani vinkin Fillarifoorumin ketjusta koskien työmatkatempoa eli kisaa työmatkalla, perehdyin aiheeseen ja huomasin, että työmatkatempo tai Silly Commuter Racing (BikeRadarin mukaan) on suosittu keskusteluaihe. Ja tottakai tästä on kirjoitettu sääntökirjakin!
 
Näyttää vähän purjehduksen tasoitusjärjestelmältä, handicappia saa huonoista välineistä!
 
Mielestäni nopein on nopein - pitää vain valita oikea kisa ja välineet:)  Eli singlespeedillä ei kisailla maantiellä (eikä hangessa). En myöskään laske mielihyväpisteitä siitä, että ohitan leppoisasti liikkuvan, paperilla varmasti nopean, maantiepyörän.
 
'Getting chicked' eli joutua naispyöräilijän ohittamaksi antaa kyllä parhaan kipinän kisaan - eihän näin saa tapahtua!