First Class

Kööpenhaminassa pyöräilijä saa luksuspalvelua:

Pyöräkaupan edestä saa paineilmaa

Vihreä aalto pyöräilijöille, nopeudella 20 km/h

...voi tarkkailla surffaako aallolla

Pyöräilijälle oma roskis (!)

Jalkatuki valoissa odotteluun

Pyörä & taksi

Kokeilin viime viikolla palvelua, joka on osoitus Kööpenhaminalaisen pyöräilykulttuurin ylivertaisuudesta. 20 DKK (2,7 EUR) lisämaksulla voi ottaa pyörän mukaan taksiin!
Taksia tilatessa kannattaa mainita, että haluaa pyörän mukaan vaikka useimmissa autoissa takateline on aina mukana.

Palvelu osoittautui erittäin hyödylliseksi muutaman hektisen työpäivän jälkeen - pyörällä töihin, taksilla kotiin.

Taksi-pyöräyhdistelmä toimii myös "vapaalla". Yleinen käytäntö on polkea pyörällä baariin (miksipä ei?). Sitten parin tunnin ja Tuborgin jälkeen hypätään taksin takapenkille, cykel tietenkin mukana! 

Kööpenhaminassa pyöräilyä ja eri kulkumuotoja voi yhdistellä, normaalit pyörä+juna ja pyörä+metro (ruuhka-aikarajoituksin) ovat tietenkin olemassa.

Kaikki tämä rakentaa huoletonta kaupunkikulttuuria. Voi ottaa rennosti, mennä ravintolaan, baariin, mihin vaan ja millä vaan. Metrokin kulkee 24 h. Tykkään.

P.S.
Blogini alkaa muistuttaa Helena Petäistön kolumnia Suomen Kuvalehdessa. Hän jaksaa parjata suomalaista ruokakulttuuria Pariisista käsin, ranskalaisen keittiön ja tapojen näkökulmasta. Olen Kööpenhaminan Helena ja yritän polkea suomalaiseen pyöräilykulttuuriin jotain syvyyttä (tai järkeä).

Huhtikuussa avataan pyöräilykausi

Huhtikuu on suosikkikuukauteni Tanskassa. On hauska seurata, kuinka eri tahtia kevät kehittyy Tanskassa ja Suomessa, juuri huhtikuussa.
Täällä ilma on kuiva ja aurinkoinen ja kukat tulevat esiin jo kuun alussa. Pisteenä iin päällä on maantiepyöräkauden avaus! (tänä vuonna 7.4.)

Kööpenhaminan eteläpuolella, Amager.

Tanskan vitsaus, kova tuuli, on valitettavasti aina läsnä, vuoden jokaisena kuukautena.
Joku on tosin sanonut, että vastatuuli on treenaajan paras kaveri!
Itse voisin elää ilman parasta kaveriani, ainakin muutaman päivän vuodessa.

Alle +10 asteen lämpötila pitää huolen riittävästä viilennyksestä, ilman tuultakin. Tämän takia äänestän huhtikuun must-varusteeksi kengän lämpösuojuksen!

Pyörä vs. julkinen liikenne - case Kööpenhamina

Kevät kävi jo Kööpenhaminassa ja vuoden 2013 SCR eli Silly Commuter Racing -kausi on avattu!
Tässä lyhyt kisaraportti: Vastustaja käytti kyseenalaista risteysajotekniikkaa, mutta huono paikallistuntemus maksoi tälle innovatiiviselle kilpakumppanille voiton. Trikoot ja vaihteet eivät auttaneet poloista.

Ruuhkan listääntyminen pyörätiellä ja innokkuus kisailuun ovat kirkkaita kevään merkkejä.
Keväällä työmatkapyöräilystä tulee toki huomattavasti mielekkäämpää - se on jopa hauskaa!

Noh, lämpötila laski sitten miinukselle ja jouduin palauttamaan mieleeni argumentit, joiden takia hyppään melkein joka aamu pyörän satulaan ja käännän eturenkan kohti konttoria. Ennen kuin listaan pyöräilyjulistukseni haluan paljastaa, että suhtaudun hyvin pragmaattisesti työmatkapyöräilyyn - en tee sitä aatteen tai kuntoilun takia.

Top 5 -pyöräilymotiivini:

1. Matka-aika

Allaolevat kartat kertovat kaiken. Nopein kävely-metro-bussi-kävely yhdistelmä vie 50 minuuttia ja lähes linnuntietä pitkin menevä pyöräreitti 30 minuuttia.

Metro keskustaan ja bussi pohjoiseen - 50 min

Pyörällä suoraan pohjoiseen - 30 min

2. Bussissa on ahdasta

Käsi ylös jos nautit seisomisesta täpötäydessä bussissa!  Pyöräkaistalla on useasti tilaa ja sitä voi tehdä itse (en tarkoita taklaamista, vaan vauhdin säätämistä ja reittivalintaa). Konttorini on IKEAn vieressä, mikä tarkoittaa sitä, että ihmiset raahaavat uskomattoman määrän tavaraa bussiin. Horror.

3. Pyörämatkalla herää

Pulssi ylös, 30 min raikkaassa ilmassa ja suihku. Työpäivä alkaa täysin eri vaihteella kuin nukuttavan bussimatkan jälkeen. Jopa tahmea maanantaiaamu starttaa siedettävästi raivokkaan poljennan jälkeen.

 

4. Julkisten vuorovälit ovat harvat illalla

Illalla jokainen turha lisäminuutti, jonka käytän kotimatkaan tuntuu raivostuttavalta. Bussin odottelu, oli se sitten myöhässä tai en muistanut ajoittaa pysäkille menoa tarkasti, on pahinta.

Pyörä lähtee aina ajoissa.

5. Pyörän selässä näkee ja haistaa

Työmatkani alkupätkällä on yliopistokampus (opiskelijoita nurmikoilla, kasvitieteellinen puutarha), reitti jatkaa värikkään Nørrebron läpi (huumekauppiaita, katufestivaaleja, kebabin ja pilven tuoksua) ja lopuksi poljen pitkän pätkän rauhallisen asuinalueen poikki (lapsia opettelemassa pyöräilemään, grillauksen aromia).

Viime viikolla erään kerrostalon asuinhuoneisto grillaantui kokonaan - tämänkin traagisen tapahtuman todistin pyörän selässä.

Voit ihmetellä, miksi en vertaa pyöräilyä autoiluun. Tanskassa on maailman kirein autovero, autot maksavat noin 50-100% enemmän kuin Suomessa. Pelkästään työmatka-ajoon auton ostaminen ei voi kannattaa tässä maassa.

Työmatkapyöräilyn suurin miinus on kuljetuskapasiteetin puuttuminen. Auto on ylivoimainen, ylivoimaisen kallis, kauppakassi.

Harry Bogomoloff ja Mechelininkatu - VMP

Pojasta polvi paranee vai toisinpäin? - näitä Facebook-möläyttelijöitä näyttää olevan saman puolueen sisällä monessa ikäluokassa. Saul Schubakismi?

VMP, sanoisi Alexander Stubb, puolueen (ainoa?) pyörämies.

Tanskasta mallia, vihdoinkin!

Lauantain 23.2.2013 Hesarissa oli ilahduttava uutinen:

Helsinki tekee pyöräteitä Tanskan malliin

"Man­ner­hei­min­tien ja Ru­ne­ber­gin­ka­dun uu­sil­la pyö­rä­teil­lä Hel­sin­ki ot­taa mal­lia Köö­pen­ha­mi­nas­ta.
Au­tot, pyö­räi­li­jät ja ja­lan­kul­ki­jat ero­te­taan reu­na­ki­vien avul­la omil­le kais­toil­leen, jot­ka ra­ken­ne­taan eri kor­keu­del­le."

Olen aikaisemmassa blogikirjoituksessani ylistänyt tätä ratkaisua ja nyt sitä vihdoin sovelletaan Helsingissä. Olen pitkään odottanut positiivisia pyöräilyuutisia Suomesta ja nyt on kutina, että viimein jotain alkaa tapahtua!

En voi tosin täysin rinnoin nauttia tästä, sillä Töölöläinen (paikallislehti) oli varannut kokonaisen aukeaman haukkumaan Mechelininkadun muutossuunnitelmia. Suunnitelmiin kuuluu pyörätie, joka monen töölöläisen mielestä on täysin turha, sillä Töölön kaupunginosassa on jo kaksi (!) pyörätietä pohjois-eteläsuunnassa. Häpeän entisen kotikaupunginosani lehtikirjoittelua ja töölöläisten vastarintaa.

Muuten, onko vihreiden vahva edustus Helsingin kaupunginvaltuustossa tuupannut nämä hankkeet liikkeelle?

Jalankulkijat, tiivistäkää!

Monet pyöräilyblogit valittelevat pyöräilyinfran surkeaa tasoa Suomen kaupungeissa ja erityisesti Helsingissä. Liityn kuoroon ja väitän, että Helsingin pyörätiestö on (ja pysyy vielä pitkään) valovuosien päässä parhaista eurooppalaisista benchmarkeista.

Helsinkiläiset kaupunkisuunnittelijat (korjatkaa jos olen väärässä) keskittyvät harmittelemaan kantakaupungin ahtautta ja vetelevät kartalle "baanoja" outoihin paikkoihin, koska tavallisille kaduille, kuten Hämeentielle, ei muka mahdu pyöräilijöitä.

Tässä kuva kotikadustani Kööpenhaminassa. Autoille ja busseille on yksi kaista ja välillä jopa pysäköintipaikkoja kadun varressa. Pyöräilijöille on yksisuuntainen (tietenkin!), kapeahko kaista  ja kävelijöille parin metrin levyinen jalkakäytävä. Erittäin hyvä piirre tällä kadulla, ja muillakin Kööpenhaminan kaduilla, on porrastus jalkakäytävän ja pyörätien välissä. Jalankulkija tuntee astuvansa pois omalta alueltaan nopean liikenteen sekaan!

Gammel Kongevej

Tämä on kompromissi. Jalkakäytävällä on ahdasta parhaimpaan ruuhka-aikaan lauantaiaamupäivällä. Pyöräkaistalla on vaikea ohittaa, paitsi levennyksien kohdalla.

Silti tämä toimii!

Helsingissä rohkeasti leikkaamaan 1,5 metriä pois jalankulkijoilta. Kyllä suomalaiset pystyvät kävelemään lähempänä toisiaan, vai?