Silmäni seuraavat nykyään tarkasti erikoisia pyöriä, liikennejärjestelyjä ja ylipäätänsä ihmisiä satulan päällä. Huomasin pakkomielteeni, kun olin käymässä elokuussa Kölnissä - en voinut olla tekemättä muistiinpanoja kaupungin pyöräilykulttuurista ja ottamatta kuvia mielenkiintoisista yksityiskohdista. Tästä tuloksena reportaasi Kölnistä ja länsisaksalaisesta pyörämeiningistä kööpenhaminalais-suomalaisen pyöräilijän näkökulmasta.
Infrastruktuuri *** ½
Jos Kööpenhaminan pyöräilyinfra on viiden tähden arvoinen ja Los Angeles edustaa nollaa (siellä ei voi harkita edes kävelemistä), Köln on kolmen tähden kaupunki.
Pyöräteitä on maalattu kiitettävästi, toisin kuin maalia säästävässä Helsingissä, ja tiet jatkuvat loogisesti risteyksissä. Kölnissä ei tarvitse rannikkolaivurin tutkintoa risteysalueilla navigoimiseen.
Miinuksen kaupunki saa pyöräteiden kaksisuuntaisuudesta ja niiden paikoin kehnosta kunnosta ja kapeudesta. On vaikea kuvitella ajavansa paljon yli 15 km/h läpi kaupungin.
|
Punatiiliset pyörätiet |
|
Matkanjohtaja meni itse luistimilla |
Pyörän sai ilmaiseksi mukaan sporaan/kevytraitiovaunuun, mutta vaunuissa ei ollut minkäänlaista osastoa tai telineitä pyörille - pyörästä oli pakko pitää itse kiinni vauhdissa.
Pyöräilytyyli **
Kölniläiset pyöräilijät ovat täydellisen saksalaisia. Pyörät ovat tyylittömiä, ylikäytännöllisiä maastopyörän ja kaupunkipyörän kombinaatioita. Varusteita on vaikka muille jakaa, taustalla saattaa olla myös saksan tiukka laki valojen suhteen. Saksalaisen pyörä on kuin tila-auto suksiboksilla. Tylsä, intohimoton ja raskas, mutta sopii keskiluokkaiselle perheenisälle.
Yleinen pyöräscene **
Juhlimaan ei ole kovin suosittua mennä pyörällä. Miksi ei? Pyörätiestö on kuitenkin hyvää tasoa ja kaupunki on kohtalaisen rauhallinen yökruisailuun. Muutenkin kaupungin keskustassa oli niukasti pyöräilijöitä kauniina kesäpäivänä.
Toisaalta Reinin varrella oli fillareita paljon ja matkapyöräily (aikamoisilla varustemäärillä) näytti olevan suosittua. Peukku ylös tästä!
|
Reinin ylitys lautalla |
|
Näkymä Bonnin sillalta |
Ekstrat ***
Citypyörien lainaukseen tai vuoraukseen on monta ratkaisua. Saksassa toimii Call a Bike, rautatiefirma Deutsche Bahnin viritelmä, joka on järjestänyt pyörien vuokraamisen minuuttitaksalla. Pyörät, jotka on varustettu GPS-laitteella löytää älypuhelimella.
|
Pyörät löytää kartalta |
Pyörän saa omaan käyttöön soittamalla pyörässä olevaan numeroon ja näpyttelemällä vastaajan antaman koodin pyörään. Sähkölukko aukeaa - radalle!
8 snt/min ei ole aivan halpa taksa. Kölnissä kertalippu, jolla voi ajella 60 min bussilla tai raitiovaunulla maksaa EUR 2,70. Saman ajan kruisailu Call a Bike -pyörällä maksaa EUR 4,80!Stuttgartissa ensimmäinen puoli tuntia on ilmainen Wikipedian mukaan.
Ymmärrän, että järjestelmä on kallis, mutta noilla taksoilla on vaikea kilpailla pyörävuokraamoja vastaan. Köpiksessä pyörän saa alle halvimmillaan 15 EUR/24h. Olisi mielenkiintoista tietää, onko toiminta kannattavaa Deutsche Bahnille. Epäilen, että business pyörii ratayhtiön tai valtion tuen avulla.
En tosin kokeillut pyörää - tyylikkääksi sitä ei voi ainakaan kehua! Olen muutenkin citypyöräjärjestelmiä vastaan. Ne ovat tolkuttoman kalliita ylläpitää, hävikin ja vandaalien takia, ja pyörät pitää rakentaa teräsmöhkäleiksi kestämään kovaa käyttöä. Tarpeeksi omia pyöriä ja halpoja pyörävuokraamoja - minun ratkaisuni!
|
Call a Bike - outolintu |
Rein *****
Kävin samalla reissulla Bonnissa, entisessä Länsi-Saksan pääkaupungissa - hieno ja varakas city myös Reinin varrella. Bonn pesee Kölnin pyöräteiden laadussa ja pyörien määrässä!
Toivon joskus pääseväni pyöräilemään Reinin rantaa pitkin - ehkä Hollantiin tai vastavirtaan Sveitsiin asti? Kauniita terassialueita taukoja varten ja korkeata lehtimetsää, siellä täällä muutama kukkulakin. 1200 km täyttä asiaa.