Rullaluistelijat mun kaistalla

Rullaluistelu on jälleen suosittua Kööpenhaminassa. Edellinen piikki taisi olla 2000-luvun alussa, ainakin Suomessa. Muistan hankkineeni luistimet kauniina kesänä 2001, nyt ne lepäävät jossain kaapin syvänteissä.

Uusi liikuntamuoto, hyvä juttu, eikö? Kyllä, mutta...ne luistelevat pyörätiellä!
Rullaluistelijat sahaavat eteenpäin käyttäen 1,5 metriä pyöräkaistan leveydestä. Nopeus on yleensä matelevan pyöräilijän tasolla, rinta rinnan nopean juoksijan kanssa. Ohittaminen ilman kellonsoittoa tai huutelua (en käytä kelloa) on mahdotonta.

Omista luistelukokemuksistani muistan, että sileä ja kova tienpinta on must. Kesäiset tienkaivuutyöt ja kuopat tappavat nautinnon tai pakottavat tekemään salamannopeita väistöliikkeitä, yleensä autotien puolelle. Eli rullaluistelijat kuuluvat luonnollisesti pyörätielle.

Optimaalinen ratkaisu olisi  kaksikaistainen pyörätie, yksi nopeille menijöille (minulle tietenkin) ja toinen hitaille pyöräilijöille ja luisteilijoille. Taitaa olla utopiaa, joissain kaupungeissa yhden pyörätien rakentaminen kestää 20 vuotta (Helsinkiläiset: saatiin yksi baana kasaan, wuhuu!).

Pyörälijänä tämä täytyy kai vain hyväksyä. Onneksi rullaluistelijat laittavat hokkarit naulaan viimeistään syyskuussa. Saan nauttia silloin omasta kaistastani, sateella ja myrskyllä, aivan rauhassa.

Rullaluistelukulkue lähdössä perjantai-iltana. Kaljaa mukana tietenkin.